keskiviikko 30. joulukuuta 2015

2015





Päivä vaihtui suunnilleen tunti sitten vuoden viimeiseksi, joten on hyvä hetki muistella kuluneita viimeisiä kahtatoista kuukautta - vuoden viimeisen postauksen merkeissä!

Hevosmielessä vuosi oli uudenlainen. Kehityimme Prinssin kanssa monessakin mielessä, sekä ratsukkona kuin "kavereinakin". Luottamus kasvoi uusien kokemusten myötä; lastaamisesta tuli rutiinijuttua ja muutamat kisat saivat itsestäni itsevarmemman, joka tarttui tietysti poniinkin. Uudenlainen varmuus itselläni on syntynyt poniin, ja voin nyt sanoa rehellisesti, että luotan poniin jokaisessa tilanteessa. Sen hermostuessa ei minun tarvitse pyytää ketään muuta sitä pitelemään, tai maastossa luotan itseeni sen verran, ettei minun joka kerta pidä hypätä alas selästä.

Vastoinkäymisiäkin on tullut. Kesällä Prinssi reagoi herkästi erittäin sokeripitoiseen ruohoon, joten Hänen Korkeutensa laidunkausi jäi lyhyeen. Mitä ponille siitä sitten syntyi, oli nestettä ja pulssia jaloissa. Ne saatiin pois ilman eläinlääkärikäyntejä, pelkästään kylmäilemällä ja lisäämällä liikutusta, sekä tietysti P sai vain tarhailla loppukesän. Tuo ei kuitenkaan oikeastaan himmaillut meidän menemistä, kun taas loppusyksyn ähkyt, joista nyt ollaan onneksi parannuttu!

Mitenkäs sitten blogin vuosi on sujunut? Postauksia on kertynyt yhteensä tasan 25 kappaletta (sisältäen tämän), eli noin 2 postausta kuukaudessa. 2014 postauksia tuli julkaistua 22 kappaletta, kun taas blogin ensimmäisenä "kautena", 2013, postauksia julkaistui jopa 29. Tuon luvun voisi tosin jakaa puolella, sillä millaista tuo 12-vuotiaan kirjoittelu nyt on... kaikkea kaunista ja laadukasta ;)
Tänä vuonna katselumäärät ovat kaksinkertaistuneet edellisiin verrattuna. Tosin olen mainostanut blogia vähän enemmän, tehnyt mm. Instagram-tilin, mutta eihän se ole kiellettyä! Eniten katselukertoja näytti olevan heinäkuulta, 736!

Te lukijatkin olette olleet kovin positiivisella päällä. Yhtäkään negatiivista kommenttia ei nyt mieleen muistu, eli vaikka sieltä joku olisikin tullut, ei se kovin paljoa ole hetkauttanut =)

Kiitos siis yhteisesti kaikille vuodesta 2015! 

p.s. Muistakaa lapset, että älkää ampuko raketteja hevostallien välittömässä läheisyydessä, sillä meidänkin tallilta löytyy pari paukkuherkkää ;)

perjantai 25. joulukuuta 2015

Jouluisia terveisiä täältä

Prinssi jouluaamiaisella
 Moikka! Joulun pääpäivä koitti eilen, minkä kunniaksi Prinssi sai viettää vapaan liikutuksesta - porkkana masussa heiniä mussuttaen. Vähän alkoi omatunto kolkuttamaan, kun muutama ratsukko lähti joulumaastoon, mutta ihmisten joulupöperöitä nauttiessa se maastoretken skippaaminen ei tuntunut enää lainkaan huonolta ratkaisulta. Lupaan, että jos ensi jouluna on maa valkeana, käyn joulumaastossa kaikkien näiden vapaapäivienkin edestä!


Jouluaamukuvailua
 Meillä kotona jouluaatto menee lähes poikkeuksetta samalla kaavalla vuodesta toiseen; aamulla katsotaan Joulupukin kuumalinjaa (jolloin itse vietän laatuaikaa P:n seurassa), puolenpäivän jälkeen tulee muutamia sukulaisia viettämään iltaa ja syömään jouluruokaa kuoliaaksi saakka. Heti, kun edellinen ähky on laskeutunut, vedetään puoliväkisin vielä pullakahvit ja herkut kurkusta alas.
Illan kohokohtana on tottakai Pukin vierailu, jota seuraa lahjakasojen tutkiskelu ja hulvaton availu. Tämän jälkeen porukka useimmiten vähän vaihtuu. Iltaisen joulusaunan läpäistyä osa seurasta häipyy nukkumaan, kun taas osa valvoo keskiyön toiselle puolelle pelaten korttia, tai muuta äärimmäisen tärkeää (syöden purkillisen aurinkokuivattutomaattituorejuustoa ja Tuc Original -keksejä t. allekirjoittanut, jolle ei edes tullut maha kipeäksi <- huom. ei oikeasti sarkasmia)

Oikein jouluinen keli täällä meillä.

Tämä kuva voisi olla enempi juhannusillalta, kuin jouluaamulta...

Muokkaamattomia, mutta kaipa ihan käypiä.
 Joulu sujui kaikenkaikkiaan mukavan rattoisasti (lue: erittäin vauhdikkaasti pikkuväen takia).


<3



Tänä vuonna en lahjaksi saanut muuta heppakamaa, kuin muutaman parin sukkia (...jotka tulee tositarpeeseen!!). Toisaalta, mulla ei ole mitään pakollista ostoslistallakaan, joten oli kiva nauttia "hevosettomasta" aatosta. Sitä paitsi, harvemmin sitä kukaan muu osaakaan ostaa oikeanlaisia varusteita. Harmi vain blogin puolesta, sillä eipä ole paljoa mitään esiteltävääkään... Kaikki lahjat olivat kuitenkin super kivoja, ja jokainen niistä pääsee käyttöön! Yllä olevassa kuvassa olevat töppöset ovat vaan niin symppikset, etten voi olla näyttämättä niitä teille. Eiks ookkin söpöt? En voi kuin kiittää kaikkia mun kavereita ja sukulaisia, sekä tietysti Joulupukkia ;)

Hyvää loppujoulunaikaa kaikille, nauttikaa viimeisistä päivistä vuonna 2015!

maanantai 21. joulukuuta 2015

Tekemällä oppii, vaikka sitten kantapään kautta

Mun kantapää on sitten varmaan mennyt rikki, meinaan näiden ähkyjen kanssa. Nyt parin kuukauden sisällä Prinssi sai jo toisen ähkynsä, vajaa viikko sitten keskiviikkona.
Ei muuta kun uusi reissu Hippomediin, samat jutut kuin viimekerralla, josta tein vähän perusteellisemman postauksen, jota ei taida olla enää olemassa... Eli vatsanhuuhtelu ja mitä näitä muita ähkytoimenpiteitä yleensä tehdään. Sen lisäksi otettiin ensimmäistä kertaa Prinssistä hiekkakuvat, ja mahassa näkyi 3x7cm hiekkakertymä (joka ei tosin ollut syyllinen).
Näillä molemmilla tapauksilla on ainakin yksi varma yhteinen juttu; Prinssi klipattiin alle viikkoa aiemmin klinikkakäyntejä.
   Monia varmasti ihmetyttää se, että miten muka karvanlähtö voi vaikuttaa suolistoon noin selkeästi. Muakin se mietitytti.
Prinssi on jo valmiiksi ollut todella nihkeä juomaan. Kun lämpökerros omasta takaa lähtee, tulee ponilla joka tapauksessa ainakin sisäisesti vähän kylmempi, vaikka olisi millaista toppakerrosta päällä. Niinkin tyhmän yksinkertainen syy, kuin että P "kylmissään" on jättänyt juomatta, koska kenenpä tekisi mieli juoda kylmää raikasta vettä, kun koko kroppa palelee.
Eli se niistä klippaamisista... Hevosta kun on hankala saada väkisin juomaan, tai vaikka juottaisikin aina ennen ja jälkeen liikutuksen (kuten oikeastaan teen :D), ei ne määrät riitä suuriksi, että uskaltaisin ottaa taas riskin, ja koittaa, saanko ponin juomaan riittämiin...

Tuosta hiekasta vielä, että nyt Prinssi saa 150g Psylliumia päivittäin pellavarouheen sekaan, ja viikon päästä käymme taas tsekkaamassa klinikalla, onko hiekka poistunut. Itse aineena ja koostumukseltaan tuo Psyllium on niin raivostuttavaa, sillä se jää klönteiksi veteen, on ihan älyttömän limaista eikä lähde miltään pinnoilta pois - näin ihmisen näkökulmasta. Prinssille se on maistunut ihan kivasti, tosin tuo määrä on sen verran valtava, että poni jättää pienen määrän syömättä purkin pohjalle. Sitä paitsi tuon hyytelömäisen olomuotonsa vuoksi se on myös hitaampaa syötävää.

Että semmosta. Mun oli vielä tarkoitus lisätä tähän eilinen videopostaus tallilta, mutta se ja Youtube, sekä mun netti eivät selvästikään olleet kavereita keskenään, joten jätetään se muhimaan jotain myöhempää postausta varten. Toisaalta, ihan hyvä vaan, sillä se ei todellakaan ollut mikään laatuyksilö, koska Suomen joulukuinen sää ja pimeys tekivät taas kepposen, ja viimeiset pari minuuttia oli vain pimeässä höpöttelyä :D

Enää vaivaiset kaksi päivää jouluun, eikä täällä päin näy tippaakaan lunta! No, jos vaikka sitten uuden vuoden kunniaksi... Siitä huolimatta hyvää joulunaikaa kaikille! ❤️

HERE WE ARE

No, mitäs pidätte ulkoasusta?

oi mikä #art
 Moikka taas!
Päätinpä nyt repäistä ulkoasuasioiden kustannuksella, ja käyttää värimaailmana mustavalkoista, harmaata ja yhdistää siniset ja punaiset yksityiskohdat. Olin valmis heittämään hanskat tiskiin jo kuvia valitessani, mutta päätinpä olla kerrankin sisukas ja hoitaa homman kotiin.
Onneksi, nimittäin yllätyin positiivisesti. En meinaan olisi aluksi uskonut, että jokin noin simppeli voi oikeasti toimia! Hope so, että olen samaa mieltä vielä viikon päästä, sillä kenen mielestä on muka kivaa, että ulkoasu vaihtuu useammin kuin mitä postauksia syntyy :D


Testailin jokin aika sitten kameravälineperheeni uusinta jäsentä, Tamronin AF 70-300mm objektiivia, ja tällaista jälkeä sain pienen tappelun jälkeen!
 Ja mitä vielä, nimikin ehti muuttumaan. Sitä en oikeastaan edes osaa perustella, joten olkoon vaan Ponipuolista menoa.


Edellispäivä yritin omin avuin ottaa P:stä kuvia - vaihtelevalla menestyksellä :D



19. joulukuutaa ja +10 astetta lämmintä

Kuva ei ehkä itsessään ole edustavinta sorttia, mutta ponin maha on pienentynyt entisestään!

Klippausrajoista ei tarvitse huomautella, sillä herra P oli itse osallisena niiden siisteyteen...


 
Hyvää joulunodotusta kaikille! Toivottavasti seuraavassa postauksessa olisi jo lumisia kuvia.

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Pieni breikki

Jos nyt olisi kyse isommasta, suositummasta, hienommasta ja laadukkaammasta blogista, olisi pelkkä otsikon lukeminen yksi painajainen lukijoille. Onneksi ei tässä tapauksessa (tai vaan te muutamat ihanat, ei hätää), ja ainut ketä "pieni breikki" hetkauttaa, on itse minä - ja pelkästään positiivisessa mielessä.

Koko vuosi 2015 on menty aiheita vaihdellen, niin ulkoasua, osoitetta kuin tapaa kirjoittaa, postauksia sekä teemaa on ollut vähän joka sorttia. Päivittäin mieleni muuttuu blogin suhteen. Tänään ei teekään mieli kirjoittaa hepoista, pitäisköhän tehä koko blogista pelkkä massalifestylehöpöhöpö? Joskus sitä taas on niin ponipäällä, ettei tiedä miten päin seisoisi!? 
Joten eiköhän olisi aika yhden, aika lopullisen, ison muutoksen...? Rakennetaan blogin ulkomuoto kokonaan alusta (ei, en poista vanhoja postauksia). Uusi ulkoasu, lopullinen osoite ja aihe. Ei enää poukkoilla ja lupailla mitä sattuu. Sitten munkin on helpompi saada aikaiseksi, ja ennen kaikkea motivaatio nousee. Onhan se kivempaa katsoa hyvää, siistiä lopputulosta, mihin voin olla itse tyytyväinen! :)

Siispä piilotan blogin joksikin aikaa teiltä lukijoilta ja teen suuremman rempan. Voi olla, että osoite muuttuu ja vähän kaikki muuttuu, mutta lupaan, että infoon kaikesta ainakin Instagramissa (@withprinssi) sekä tuosta osoitteenvaihdosta teen samaan tapaan uuteen osoitteeseen johdattavan sivuston, eli ette tule eksymään! 

Tämä joulukuu on sinänsä aika tyhmä ajankohta, sillä yleensähän blogit ovat kaikkein aktiivisimmillaan kaikkine joulukalentereineen ja erikoispostaustensa kanssa. Sovitaan siis niin, että uudistus voi olla yksi iso erikoispostaus ja that's it.

Heippa ja nähdään uudistuksen jälkeen!

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Ensilumen riemut ja riesat

Ensilumi satoi vihdoin ja viimein tänne Turun suunnallekin, mutta tuttuun turvalliseen tapaan pienin määrin. Siitäkin vaivaisesta on jo puolet lähteneet, ja loput viisi milliä siellä sun täällä sulaa kengän alle.


   On ihanaa, että saa koristella ikkunat ja aidat ja terassit ja pihakuuset jouluvaloilla ja kynttilöillä. Marraskuun masennusta helppaa nimenomaan kaikkien jouluaktivistien aikaansaannokset niin katujen reunoilla kuin blogien ulkoasu-uudistuksia ihaillessa. Mä vielä olen vähän käynnistysvaiheessa - koko blogi on ollut kuukauden hiljainen, enkä halua enää vilkaistaan syksyn värejä bannerissa ja taustassa!

Lumen tullen täytyy hevostellessa huomioida tilsat ja jää. Isommille hevosille ei lumipaakkuja lautaskavioihin synnykään juuri ollenkaan, kun vasta sitten kunnon talvikauden aikaan. Prinssi ei kuitenkaan ole hevonen, eikä varsinkaan iso sellainen, ja se omistaa vielä koon 2x0 (00) kaviot, joten se sai jo tänään hommattua kentältä itselleen tilsat. Saa nähdä, tuleeko lunta nyt niin paljon, että täytyy hommata kengittäjä paikalla "turhaan"...

   Hokit meillä pysyy vallan mainiosti oikean puolen jaloissa, mutta vasemman puolen kengissä on tällä hetkellä kaksi, yhteensä kaksi hokkia kiinni. Tallinomistaja puhui jotain, että joku hänen hevosistaan kiertää jaloillaan esimerkiksi kääntyessä aina samaan suuntaan, jolloin tottakai hokit löystyy ja tippuu. Prinssi tekee sitten varmaan samaa, vai mistäköhän tää sitten johtuu..?





Menin XXL:ään ja ostin 29,90e pakin, jossa on nyt sitten kahdenlaisia hokkeja, avainta, puhdistusvälineet ja vermeet vaikka mihin! Huomenna katsotaan, onko musta hokittajaksi, vai paineleeko poni edelleen nastattomilla. ;)


Mitä muuta meille kuuluu? 

Viime aikoina mulla on ollut joka viikko yhdestä kolmeen koetta, ja nyt olen halunnut vähän enemmän käyttää aikaa lukemiseen ja vaivaa valmistautumiseen, kuin alkulukuvuodesta. Vaikka opettajat kuinka väittävät, että ei ne edellisen todistuksen numeroita katso, niin hohhoijaa. Siksi haluan nyt joulutodistuksesta ookoon, että keväällä sen voi sitten nostaa hyväksi. Tavoitteena on ollut pitää keskiarvo yli kahdeksikon, ja tähän asti joka todistuksessa se on toteutunut. Nyt mun kokeet on kuitenkin olleet pääsääntöisesti seiskaa, joten koitan tsempata ja saada näistä viimeisistä syksyn kokeista vähän parempia. Edessä on vielä valinnaisen musiikin esitelmä, äidinkielen paljon numeroon vaikuttava mielipidekirjoitus ja Wilman mukaan ainakin biologian, espanjan ja matikan kokeet. Niissä kaikissa olenkin pärjännyt ihan kohtalaisen hyvin, ja äidinkieli oli mun ainut puhdas kymppi seiskaluokan päättötodistuksessa!

Ennen näitä loskalumikelejä me ollaan Peen kanssa aktiivisesti treenailtu koulua. Petra on käynyt pitämässä meille jo yhteensä neljä valmennusta, ja viimeksi yhden tehtävän jälkeen taisin lössähtää kaulalle ja ilmoittaa kuolevani. Rankkaa se siis on, mutta siitä mä just pidän ja ponikin on superkunnossa pitkästä aikaa! Näiden neljän kerran johdosta ollaan taatusti kehitytty enemmän ratsastuksellisesti, kuin koko vuonna 2015. Toivottavasti muutos näkyy myös esteradoilla, kun taas hyppäämään päästään pohjien puolesta. Viime kerrasta onkin jo ainakin kuukausi!

Hyvää loppumarraskuuta kaikille!











lauantai 17. lokakuuta 2015

Pitkin peltoja

Kauan odotettu sänkkärikausi on taas startannut. Kenttä on jätetty hetkeksi aikaa kokonaan pois kuvioista, niin otetaan vähän rennommin välillä... tai miten sen nyt ottaa, sillä kyllä sitä aika kovaa on välillä päästelty! 


Olemme maastoilleet ahkerasti koko viikon Prinssin kanssa kivoissa maisemissa ja loistavassa lokakuusäässä. Vettä ei ole tullut ripaustakaan viimeaikoina ja aurinko paistaa nytkin ulkona. Toistaiseksi tarkenee melkein ilman takkiakin, paitsi jos sattuu nappaamaan flunssan syysloman ensimmäisenä päivänä :P
   Katsu suostui kuvaamaan meitä 4.10., ja julkaisen sen päivän materiaalia teille, vähän myöhässä ikävä kyllä.

Rakenne erottuu tästä aika hyvin. Eikös vaan, kyllä sieltä pari kiloa on veks ? ;)

hämmästynyt ponipoika



mikä tää mun etukeno on olevinaan ?



Ootteko te menneet jo sänkkärillä?
 

perjantai 2. lokakuuta 2015

Kouluvalmennus



Pitkästä aikaa päätin analysoida vähän mun omaa ratsastusta ja meidän kehittymistä... Jota on alkanut tapahtua useamman kuukauden junnaamisen jälkeen - viikossa.
Pyysin paikalle kouluvalmentajan, Petra Koivulahden käskyttämään ja muistuttamaan mua perusasioista, jotka olivatkin pahasti päässeet unohtumaan. Lähtötilanne oli laiska poni&ratsastaja, laukka ilman takajalkoja ja ohjat kuin pyykkinarut. Kun P lopetti liikkumisen, minäpä vain työnsin sitä eteenpäin. Prinssihän tästä totesi että mikä ettei, ompahan se kivempi vaan raahata jalkoja pää jossain horisontissa, kuin kantaa itseään, näyttää hyvältä ja olla ratsastettavana (jos ratsastaja vain ratsastaisi :D)
   Ensimmäinen valkku oli jo viikko sitten torstaina, mutten saanut aikaiseksi kirjoittaa siitä mitään. Eilen otettiin kuitenkin uusiksi, ennen kun asiat alkaa unohtumaan ja sain Katsunkin kuvaamaan paikalle. Kuvat on aika kaukaa otettuja, joten olen rajaillut niitä ja useimmissa laatu vähän kärsii. Heti kuuden jälkeen illatkin alkavat jo hämärtyä ja meillä päin oli eilisiltana vähän pimeä ja sateinenkin keli, joten jatkossa täytyy mennä aikaisemmin päivällä tallille, jos aikeena on saada hyvää materiaalia.


Olimme melkein koko ajan pääty-ympyrällä, kuten viimeksikin. Keskittyminen kohdistui paljon tuntumaan ja käsiini, mutta ponin piti kunnon tuntumasta huolimatta mennä reippaasti ja temmokkaasti kaikkia askellajeja ja siirtymisiä niiden välillä. Tälläkin kertaa onnistui mukavasti, vaikka P aluksi lähinnä raahasi takajalkoja.
   Laukka on ollut meillä ongelmakohtana parit kuukaudet, siitä en olekaan tainnut mainita. Siinä huomaa kaikkein selkeiten sen, kuinka Prinssi jättää koko takamuksen oman onnen nojaan. Välillä tekisi mieli hypätä selästä alas ja työntää poni persuksista liikkeelle :D


Nyt on kuitenkin erilainen poni alla. Sillä pyörii kaikki askellajit, se on reipas ja se on laihtunut. Se on mellkein hoikka jopa!
Nyt ei kyllä enää toimi ajatukset mun päässä, kun olen tätä postausta viimeiset 3 päivää kirjoitellut. Katselkaapa kuvia ja nauttikaa...







Muistutan vielä, että kaikkien ratsastusta harrastavien kannattaa käydä edes joskus opetuksessa, ja kukaan ei kehity kovin kauaa vain yksinään ratsastelemalla (kokemusta on..). Okei, vähän voin tuostakin lipsua, mutta ainakin sen voin sanoa, että yksin tehdessäsi teet paljon virheitä, joita et itse huomaa ollenkaan. Ja kun toistelet virheitä joka ainut kerta, noistä koituu paha tapa ja pinttymä, niin kuin esimerkiksi mun jaloista, käsistä, katseesta, tuntumasta... 



Postausta on kirjoitettu tietokoneella, kännykällä ja tabletilla, kotona, koulussa ja tallilla kolmena päivänä, joten en edes ktse muista mitähän kirjoitin ensimmäisessä kappaleessa :D
Siitä huolimatta hyvää viikonloppua vaan!

maanantai 21. syyskuuta 2015

Puhelinkuvia kesä 2015 ❤️


1. Olimme Empun kanssa Helsingissä Heinäkuun lopulla ja kävin ekaa kertaa Jungle Juicessa, yllätyin positiivisesti ❤️
2. Yksi kesäni lemppari-OOTD; kesän 2015 mun tavaramerkkilippis, perinteisen punaiset conssit, iso villatakki ja basic shortsit ja -toppi
3. Vadelmapirtelöö nam!
4. Bonjour & Tuc ei petä.



1. Vaihtui paikat näillä luppakorvilla :D
2. Nää on näitä kuvia kulisseista!
3&4. Chilliltä ratsailulta, poni tais muuttua lehmäksi tai jotain...?


1. Ensimmäinen kärrylenkki aikoihin. Oli muuten ihan superkivaa ja poni oli paras :) Kuva Heinä- tai Elokuulta
2. Oi tota lämpöä kyllä kaipaa, vaikkei se ihan hellerajaa kovin useasti ylittänytkään. 
3. Tyhmä mikä tyhmä... Onkohan siitä muutama kesä kun kaaduin Maxin kanssa pyörällä ja juu, muistot on polvissa ja olkapäässä. Mä mitään ekasta ymmärrä näköjään :D. Selvittiin kuitenkin hengissä!
4. Prinssi ja tarhakaveritamma Donna


1. Leivoin nuo korvapuustit iiihan kokonaan itse ja olin niihin tosi tyytyväinen. Totta kai piti viikon päästä yrittää uusiksi ja niistä kyllä tuli kaikkea muuta kuin korvapuusteja xD
2. Hah, tuohon on nyt tullut vielä 2 ruusuketta lisääkin!
3. Katsun kanssa käytiin vissiin Hesellä, eikä muuten ollut ihan ainut kerta koko kesänä...
4. Meidän vanhuskoirulit taitaa olla vähän hömppiä, kun ne tuolla tavalla tarttee tyynynkin ❤️


1. Siinä toistakin eläinlajia edustava mummeli meinaan Tuhkimo iltakaurojensa kera!
2. Kouluruokaa. Muistakaa lapset aina maistaa kaikkea ainakin haarukallinen!
3. Tuollainen lensi meidän koulun yläpuolella kun XXL avattiin Turkuun.
4. Alkukäyntejä.

Mitäs tykkäsitte vähän erityyppisestä postauksesta?