sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Ensilumen riemut ja riesat

Ensilumi satoi vihdoin ja viimein tänne Turun suunnallekin, mutta tuttuun turvalliseen tapaan pienin määrin. Siitäkin vaivaisesta on jo puolet lähteneet, ja loput viisi milliä siellä sun täällä sulaa kengän alle.


   On ihanaa, että saa koristella ikkunat ja aidat ja terassit ja pihakuuset jouluvaloilla ja kynttilöillä. Marraskuun masennusta helppaa nimenomaan kaikkien jouluaktivistien aikaansaannokset niin katujen reunoilla kuin blogien ulkoasu-uudistuksia ihaillessa. Mä vielä olen vähän käynnistysvaiheessa - koko blogi on ollut kuukauden hiljainen, enkä halua enää vilkaistaan syksyn värejä bannerissa ja taustassa!

Lumen tullen täytyy hevostellessa huomioida tilsat ja jää. Isommille hevosille ei lumipaakkuja lautaskavioihin synnykään juuri ollenkaan, kun vasta sitten kunnon talvikauden aikaan. Prinssi ei kuitenkaan ole hevonen, eikä varsinkaan iso sellainen, ja se omistaa vielä koon 2x0 (00) kaviot, joten se sai jo tänään hommattua kentältä itselleen tilsat. Saa nähdä, tuleeko lunta nyt niin paljon, että täytyy hommata kengittäjä paikalla "turhaan"...

   Hokit meillä pysyy vallan mainiosti oikean puolen jaloissa, mutta vasemman puolen kengissä on tällä hetkellä kaksi, yhteensä kaksi hokkia kiinni. Tallinomistaja puhui jotain, että joku hänen hevosistaan kiertää jaloillaan esimerkiksi kääntyessä aina samaan suuntaan, jolloin tottakai hokit löystyy ja tippuu. Prinssi tekee sitten varmaan samaa, vai mistäköhän tää sitten johtuu..?





Menin XXL:ään ja ostin 29,90e pakin, jossa on nyt sitten kahdenlaisia hokkeja, avainta, puhdistusvälineet ja vermeet vaikka mihin! Huomenna katsotaan, onko musta hokittajaksi, vai paineleeko poni edelleen nastattomilla. ;)


Mitä muuta meille kuuluu? 

Viime aikoina mulla on ollut joka viikko yhdestä kolmeen koetta, ja nyt olen halunnut vähän enemmän käyttää aikaa lukemiseen ja vaivaa valmistautumiseen, kuin alkulukuvuodesta. Vaikka opettajat kuinka väittävät, että ei ne edellisen todistuksen numeroita katso, niin hohhoijaa. Siksi haluan nyt joulutodistuksesta ookoon, että keväällä sen voi sitten nostaa hyväksi. Tavoitteena on ollut pitää keskiarvo yli kahdeksikon, ja tähän asti joka todistuksessa se on toteutunut. Nyt mun kokeet on kuitenkin olleet pääsääntöisesti seiskaa, joten koitan tsempata ja saada näistä viimeisistä syksyn kokeista vähän parempia. Edessä on vielä valinnaisen musiikin esitelmä, äidinkielen paljon numeroon vaikuttava mielipidekirjoitus ja Wilman mukaan ainakin biologian, espanjan ja matikan kokeet. Niissä kaikissa olenkin pärjännyt ihan kohtalaisen hyvin, ja äidinkieli oli mun ainut puhdas kymppi seiskaluokan päättötodistuksessa!

Ennen näitä loskalumikelejä me ollaan Peen kanssa aktiivisesti treenailtu koulua. Petra on käynyt pitämässä meille jo yhteensä neljä valmennusta, ja viimeksi yhden tehtävän jälkeen taisin lössähtää kaulalle ja ilmoittaa kuolevani. Rankkaa se siis on, mutta siitä mä just pidän ja ponikin on superkunnossa pitkästä aikaa! Näiden neljän kerran johdosta ollaan taatusti kehitytty enemmän ratsastuksellisesti, kuin koko vuonna 2015. Toivottavasti muutos näkyy myös esteradoilla, kun taas hyppäämään päästään pohjien puolesta. Viime kerrasta onkin jo ainakin kuukausi!

Hyvää loppumarraskuuta kaikille!