 |
| yksi viimeisistä kuvista |
Poni kuskattiin torstai-iltapäivänä Hippomediin ja 16h paaston jälkeen perjantaina suoritettiin mahatähystys. Parhaimmassa tapauksessa sieltä olisi löytynyt helppohoitoinen mahahaava. Kaikkien muiden huomattavasti huonompien vaihtoehtojen seassa, se ei kuitenkaan ollut mahahaava, vaikka sitäkin siellä vähän ilmeni (huom. 90% käyttöhevosista on pientä mahahaavaa)
Mahatähystyksessä löytyi pyloruksen ahtauma, eli siis ahtauma alemmassa mahaportissa. Ahtauma siellä oli todennäköisimmin kasvainta, ja paraneminen olisi ollut kivulias, ähkyjä olisi varmasti tullut useampia parantumisaikana eikä kuntoon tuleminen olisi ollut varmaa. Mahaportin ympärys oli turvonnut jo niin pahaksi, että aukosta meni hädin tuskin sormi läpi. Ei siis ihme, että näitä ähkyjä on tullut.
Päättelimme kuitenkin kaikesta näin (ettei jää epäselväksi), että polyruksen ahtauma oli aiheuttanut vain viimeiset kaksi ähkyä. Syksyn pari taas liittyi selkeästi klippaamiseen ja juomiseen.
Päätös oli siis tehtävä ponin parasta ajatellen, nyt se saa viettää kivutonta ja ähkytöntä elämää pilven reunalla. Se oli paras poni ja tulee aina olemaan ykkönen!
Miten käy blogin, miten mun hevoselämän?
Blogi on pyhitetty kokonaan Prinssille, joten jos bloggaamista vielä tästä eteenpäin jatkan, teen sen uudessa osoitteessa ja Prinssi-jutut saa pysyä täällä omassa rauhassaan. Infoon kyllä uudesta osoitteessa jotenkin.
Kiitos kaikille mukana matkassa olleille, niin täällä blogin puolella kuin arjessakin! Kliseisesti, kun toinen ovi sulkeutuu, aukeaa varmasti toinen jostain muualta <3
Osanotot.
VastaaPoistaOn ihailtavaa, että osasitte laskea ponin vihreämmille laitumille <3
Tsemppiä tulevaisuuteen - toivottavasti jatkat harrastuksen parissa, vaikka yksi rakkaimmista onkin poissa. Ajan myötä se helpottaa, usko pois. Prinssiä ei tule kukaan korvaamaan, mutta elämä jatkuu ja niin jatkuu toivottavasti hevosharrastuksesikin.
Jouduin tekemään saman päätöksen kuusi vuotta sitten, ja äitini osti minulle samantien uuden hevosen keromatta minulle.
Vuosi siinä meni, kunnes olin "kiintynyt" uuteen hevoseeni, sitä ennen se oli vain "pakollinen paha" ja oli paha olla hevosten kanssa.
Mutta nyt seitsemän vuotta myöhemmin rakastan hevostani yhtä paljon kuin entistäkin :)
Jaksamisia <3
Kiitos kauniista sanoista! Jatkan toki hevosten parissa, nyt on itseasiassa paljonkin suunnitelmia tulevalle :). Harmi vain se ei ole kaikille näin itsestäänselvää... :/ Prinssin lopetuspäivän jälkeen olen käynyt usemmankin kerran tallilla, sekä ratsastanut pari kertaa nauttienkin siitä. Olen siis omaksi onnekseni luonteeltani sellainen, että pääsen isommistakin murheista ja muutoksista nopeasti yli, mikä helpottaa elämääni huomattavasti :D. En kuitenkaan todellakaan tarkoita, että Prinssin poismeno olisi ollut mulle helppo juttu tai olisin onnellinen siitä! Elämä on, onneksi säkään et päästänyt maailman parhaasta harrastuksesta irti.
VastaaPoistaHyvää helmikuuta sulle ja kauraturvallesi! <3 Toivottavasti törmätään uudestaan mun tekeillä olevassa blogissa, kunhan vaan saan sen valmiiksi :) Lisään linkin tänne sitten.