Maastoesteitä

Eilen tuli nähtyä uusi ulottuvuus esteratsastuksessa; maastoesteet!

Tiet olivat kasvaneet aika täyteen lehtiä ja oksia, ja puolet matkasta Prinssi päättikin suunnan ja vauhdin! :D

Ihan tallin vieressä on muistomerkki, oikeastaan se kuuluu samaan ympäristöön. Se on vähän korkeammalla ylhäällä, ja sinne vie kaksi reittiä joista toinen on loiva mäki, toinen taas todella jyrkkä. Ne muodostavat ns kolmion... Noh, tein Paintilla kuvan, josta ehkä hahmotatte mitä tarkoitan :D

laadukas, todella laadukas karttapiirros xD

Aluksi kiersimme pari kertaa tuota kolmiota ympäri Katsun perässä, jotta tutustuttiin ympäristöön. Eivät olleet tosiaan hirveän pitkät nuo reitit, ehkä tuo ympäri kokonaisuudessaan about puolisen kilometriä... Kuitenkin nuo yksittäiset sivut alle parisataa metriä kaikki. No, se ei ole kuitenkaan pääasia :D

   Ensimmäisenä, kun lähdimme Prinssin kanssa keskenämme kiertämään tuota kolmiota, oli kaikki aika jännää ja vähän jokaista asiaa piti katsoa, kytätä ja säpsähtää. 

Heti ensimmäisenä voin sanoa, että jalustimet jäivät ihan liian todella paljon liian pitkiksi. Huomasin sen vasta ihan loppuratsastuksessa, kun piti alkuvaiheilla keskittyä niin paljon kaikkeen muuhun. Tosiaan menin edellispäivä tosi pitkillä koulujalustimilla, ja älysin lyhentää vain kaksi reikää.

Ilmeellä ja pitkillä jalkkareilla pääsee jo pitkälle B)

Prinssi oli todella, todella vauhdikkaalla päällä. Ensimmäiset laukannostot olivat kiljahtelemisen arvoisia, ja jos en olisi pidättänyt pidättänyt pidättänyt, niin luultavasti olisin ollut aika nopeasti maan tasolla. Kertaakaan en kuitenkaan joutunut laskeutumaan alas selästä, tai muutenkaan tullut alas selästä, joten kai joku meni hyvin - unohdetaan tosiaan jalustimet.

Tuli väistettyä oksaa.

Voisko joku tehdä jotakin mun jaloille, kun ne sojottaa joka suuntaan!?